Maailma asettaa jälleen toivonsa uuteen ilmastohuippukokoukseen, tällä kertaa Bakussa, Azerbaidžanissa, josta COP29 on alkanut. Tämä tapahtuma, joka kestää marraskuun 22. päivään, lupaa olla avainasemassa luotaessa perusta globaalille vastaukselle ilmastonmuutokseen. Epävarmuuden tunne tunkeutuu kuitenkin läpi ensimmäisten keskustelujen, etenkin koska konkreettisia sitoumuksia ei ole tehty ja tärkeitä henkilöitä, kuten Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja muut tärkeät johtajat, kuten Xi Jinping, joka on aiheutti kritiikkiä ja epäilyjä kokouksen tehokkuudesta.
Ilmastorahoitus on epäilemättä tämän huippukokouksen keskeinen aihe. Ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät maat, erityisesti kehitysmaat, toivovat saavansa rikkaimpien maiden lujan sitoumuksen auttaakseen niitä torjumaan tuhoisia vaikutuksia, joita ne ovat jo alkaneet nähdä alueillaan ja sopeutuakseen niihin.
Rahoitus, tarpeellinen haaste
Bakussa tavoitteena on määritellä rahamäärä, joka mobilisoidaan vuodesta 2025 lähtien ilmastonmuutoksen vastaisten toimien rahoittamiseen. Nykyinen vuonna 2009 asetettu tavoite oli mobilisoida 100.000 miljardia dollaria vuosittain, joka oli tuolloin kunnianhimoinen luku, joka saavutettiin vasta vuonna 2022, ja merkittävä osa näistä varoista on myönnetty lainoina, mikä on lisännyt monien kehitysmaiden velkaa.
Nykyiset vaatimukset ovat paljon korkeammat. On arvioitu, että Vuosittain tarvitaan 1–2,4 biljoonaa dollaria ilmastokriisin ratkaisemiseksi vuoteen 2030 mennessä. Kehitysmaat, erityisesti haavoittuvimmat, vaativat, että rahoituksen on tultava maista, jotka ovat historiallisesti aiheuttaneet eniten kasvihuonekaasupäästöjä.
YK:n ilmastonmuutosalueen pääsihteeri Simon Stiell on selkeästi huomauttanut, että ilmastorahoitus "Se ei ole hyväntekeväisyyttä, se on maailmanlaajuinen tarve". Ajatus siitä, että rikkaimmat kansat auttaisivat haavoittuvimpia, ei ole vain ilmasto-oikeudenmukaisuus, vaan myös investointi planeetan vakauteen. Jos emme toimi nopeasti, äärimmäiset sääilmiöt voimistuvat ja vaikuttavat kaikkiin varallisuudesta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta.
Geopolitiikan leimaama huippukokous
Valinta Azerbaidžan isännöi COP29:ää on herättänyt kiistoja, lähinnä siksi, että maa on "petrostate", jonka talous perustuu öljyyn ja kaasuun, mikä asettaa sen selkeästi ristiriidassa puhtaaseen energiaan siirtymiseen tähtäävien pyrkimysten kanssa. Yli 90 % Azerbaidžanin viennistä tulee fossiilisista polttoaineista, ja sen BKT riippuu 64 % näistä resursseista, mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista kaasun viejistä.
Lisäksi COP29:n puheenjohtaja Mukhtar Babajev, valtion öljy-yhtiön Socarin entinen johtaja, on myös ollut kritiikin kohteena. Babajevin ja Azerbaidžanin valinta johtajiksi tätä huippukokousta on herättänyt epäilyjä öljy- ja kaasuintressien mahdollisesta vaikutuksesta ilmastoneuvotteluihin.
Ennennäkemättömän vuoden vaara
Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) tuorein raportti on lisännyt keskusteluihin kiireellisyyden. Vuoden 2024 odotetaan olevan ennätysten lämpimin vuosi, ja huolestuttavinta on, että tämä vuosi voi olla ensimmäinen, jolloin maapallon keskilämpötila ylittää kriittisen 1,5 celsiusasteen rajan, jota Pariisin sopimuksen mukaan pyritään välttämään.
Nämä tiedot ovat olleet "punainen hälytys" Bakussa oleville maailmanjohtajille ja kansalaisjärjestöille. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat jo tuntuneet tuhoisista luonnonkatastrofeista, kuten viimeaikaisista rankkasateista Valenciassa ja muualla maailmassa. Simon Stiell muistutti läsnäolevia siitä "Kukaan ei ole immuuni tälle kriisille", ja että äärimmäiset sääilmiöt vaikuttavat edelleen sekä rikkaisiin että köyhiin maihin, ellei päättäväisiin toimiin ryhdytä.
Epävarma tulevaisuus
Tilanteen kiireellisyydestä ja vakavuudesta huolimatta COP29 ei ole ollut vapaa jännitteistä ja erimielisyyksistä. Geopoliittiset erimielisyydet ovat edelleen neuvottelupöydissä. Kansainvälisesti ollaan huolissaan Yhdysvaltojen äskettäin presidentiksi valitun Donald Trumpin roolista ja hänen tunnetusta skeptisestä suhtautumisestaan ilmastonmuutokseen. Edellisellä kaudellaan hän vetäytyi Yhdysvallat Pariisin sopimuksesta, mikä jätti merkittävän aukon maailmanlaajuisiin päästövähennyssitoumuksiin.
Euroopan unioni on tehnyt selväksi, että tämän kysymyksen odotetaan olevan keskeinen keskusteluissa, ja se on vaatinut sitä Amerikka älä ota askeltakaan taaksepäin taistelussaan ilmastonmuutosta vastaan. Eurooppa on myös asettanut pöydälle, että nousevien maiden, kuten Kiinan, on alettava osallistua aktiivisemmin ilmastorahoitukseen, sillä ne ovat tähän asti olleet rahastojen edunsaajia, vaikka ne ovat suuria maailmanlaajuisia päästöjä.
Nämä erimielisyydet lisättynä Azerbaidžanin isäntänä olevaan kritiikkiin tarkoittavat, että toivotaan pääsevän kiinteään kompromissiin lähipäivinä. Nähtäväksi jää jos maailman johtajat nousevat tilaisuuteen ja he voivat tehdä sopimuksia, joilla on todella merkittävä vaikutus ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Ihmiskunta taistelee aikaa vastaan. Bakun COP29 nähdään ratkaisevana tilaisuutena edistää ilmastorahoitusta ja määritellä uudelleen maiden vastuut ilmaston lämpenemisen torjunnassa. Poliittisen epävarmuuden ja fossiilisista polttoaineista riippuvaisten maiden vaikutuksen varjossa tulevaisuus on kuitenkin edelleen epävarma.