Yksi planeetan tuhoutuneimmista ja vaurioituneimmista alueista on Etelämanner. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat kaksi pääsyytä siihen, miksi Etelämantereen jää sulaa hälyttävää vauhtia. Tilannetta pahentaa entisestään se, että tutkijaryhmä on dokumentoinut lähes 8 000 järven muodostumisen vuodesta 2000 lähtien tapahtuneen jään sulamisen seurauksena.
Nämä järvet, joilla on tyypillinen syvän sininen väri, kiihdyttävät koko Etelämantereen jääpeitteen sulamista hälyttävästi. Tämä ilmiö on ennennäkemätön Itä-Antarktiksella , jossa sijaitsee maapallon suurin jäämassa. Aiemmin tällä mantereen alueella ei ollut dokumentoitu sulamisongelmia, mutta ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä.
Sinisten järvien alkuperä Etelämantereella
Asiantuntijoiden mukaan nämä siniset järvet muodostuvat kesäkaudella korkeiden lämpötilojen vuoksi. Tänä aikana jään pinnalle kertynyt vesi pyrkii virtaamaan ja muodostamaan jäätikön alla olevia jokia, mikä edistää sulamista. Vaikka näiden järvien pinta-ala ei ole vielä huomattava, jatkuva ilmaston lämpeneminen voi johtaa sekä niiden määrän että koon merkittävään kasvuun tulevina vuosina.
Durhamin yliopiston jäätikologi Stewart Jamiesonin johtama tutkimus on paljastanut, että tämä ilmiö on havaittu vuosina 2000–2013. Satelliittikuvat ovat mahdollistaneet Langhovden jäätikön muutos Itä-Antarktiksella, jossa on havaittu jopa 8.000 800 järveä ja yli 18 vesikanavaa noin XNUMX kilometrin etäisyydeltä.
Kuten muidenkin vesistöjen kohdalla, sinisten järvien muodostuminen Etelämantereella voi toimia indikaattorina ilmastonmuutoksesta mantereella.
Jään sulamisen vaikutukset merenpinnalle
Näiden järvien ilmestyminen on hälyttävä merkki, sillä se voi johtaa jopa kuuden metrin merenpinnan nousuun pitkällä aikavälillä. Tämä voi johtaa lukuisten rannikkokaupunkien tulviin ympäri maailmaa. Huolenaihe on se, että Itä-Antarktis, planeetan suurimpana jäämassana, aiheuttaa merkittävän riskin maailmanlaajuisen merenpinnan tulevaisuudelle.
Geophysical Research Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että vesi näistä uusista järvistä voi tihkua jäätikölle, heikentää sitä ja lisätä sen irtoamisen todennäköisyyttä. Samanlainen tapahtuma sattui vuonna 2002, kun massiivinen 3 250 neliökilometrin kokoinen jäälohkare, joka tunnetaan nimellä Larsen B -jäähylly, irtosi Etelämantereen niemimaalta.
Sinisten järvien muodostuminen Etelämantereella on syvästi kytköksissä maapallon lämpötilan nousuun ja sen seurauksiin vedenpinnalle.
Miksi järvet Etelämantereella lisääntyvät?
Etelämantereen ilmastoa, jota aiemmin pidettiin suhteellisen staattisena ja muuttumattomana, on nyt dramaattisten muutosten kourissa. Tämän mantereen osan uskottiin olevan erittäin kylmä eikä yhtä altis ilmaston lämpenemiselle kuin arktinen alue. Näiden sinisten järvien löytäminen on kuitenkin kyseenalaistanut tämän käsityksen. Vuonna 2015 mitattiin korkein lämpötila sitten vuoden 1880, jolloin lämpötilamittausten alkamisen.
Tutkijat ovat huomauttaneet, että vaikka nämä laguunit ovat pieniä verrattuna Grönlannin laguuniin, ne ovat osoitus ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta alueelle. Etelämantereen reaktiolla näihin muutoksiin voi olla katastrofaalisia seurauksia, jos ilmaston lämpenemistä ei hillitä. Järven veden tihkuminen voi muodostaa jokia jään alle, mikä entisestään helpottaa sulamista. Tämä ei vaikuttaisi vain Etelämannereen, vaan sillä olisi myös merkittävä vaikutus globaaliin ilmastoon ja meren ekosysteemeihin.
Ilmaston lämpenemisen jatkuessa näiden järvien määrän ja koon odotetaan kasvavan. Tutkimukset viittaavat siihen, että jos nykyinen suuntaus jatkuu, Etelämantereen jää sulaa yhtä paljon tai jopa ylittää Grönlannin, mikä on huolestuttavaa planeetan tulevaisuuden kannalta.
Tiedemiehet, kuten Stewart Jamieson, varoittavat, ettei Etelämantereen vakautta voida aliarvioida. Näiden järvien ilmestyminen muistuttaa siitä, että ilmastonmuutos on todellisuus, johon on puututtava välittömästi. Mantereen ja siten myös maailmanlaajuisten merenpintojen tulevaisuus riippuu toimistamme nyt.
Kansainvälisellä ympäristöyhteistyöllä ja tehokkailla ilmastonmuutoksen hillitsemispolitiikoilla on mahdollista vähentää vaikutuksia Etelämannereen ja muihin haavoittuviin ekosysteemeihin.
Satelliittikuvauksella ja meteorologisilla havainnoilla on jatkossakin keskeinen rooli näiden muutosten seurannassa. Etelämantereen ja maailman tulevaisuus on globaalin yhteisön ja sen vastauksen tähän ilmastokriisiin käsissä.
